t. Ruolammen Marikki aka Mari, Muhvero, Mulkero, Mupetti, Mömppä, Mörö...
suomenhevonen, tamma
synt. 11.11.2012
kasvattaja - Ruolampi, Britta
koulupainoitteinen, ko heÖ, re 0cm
väri & säkä - hopeanruunikko, odotettu säkäkorkeus n. 160cm
rekisterinumero - tulee..
omistaja - Hilda
päiväkirja
Luonnekuvaus
Mari on niitä harvoja suomenhevosia, jotka eivät muistuta luonteeltaan paljoakaan yleensä niin rauhallista ja tyyntä rotuaan. Tamma hötkyilee ympäriinsä jokaista liikkuvaa ja liikkumatonta asiaa tutkaillen, korvat epäluuloisena viuhuen. Se suhtautuu kaikkeen uteliaasti, mutta selvästi puntaroi mielessään, kumpi olisi parempi vaihtoehto: jääminen, vaiko paikalta karkaaminen. Ihmisiä Mari ei stressaa, vaan kerjää rapsutuksia ja namipaloja kuin koira konsanaan. Se kunnioittaa ihmistä, mutta useammat pitävät sen innokasta huomion kerjäystä jopa hieman pelottavana. Toki siinä vaiheessa kun 500 kiloinen eläin rynnii päälle, kalpenee kokenutkin hevosihminen, mutta yleensä tamma tyytyy huomion hakuun vain turvallaan tökkien ja hamuamalla taskuja.
Hoitaessa Mari pyörii ihmeissään ympäri karsinaa tarkastellessaan ihmisen touhuja, joten se on harjauksen ja satuloinnin ajaksi paras sitoa kiinni. Varusteet herättävät siinä pientä kärttyisyyttä, ja hoitajan täytyy olla varman napakka niitä laittaessaan, muuten tamma tekee turhankin selväksi, ettei halua niitä ylleen.
Selkään noustessa Mari hyörii ja pyörii ympäriinsä, ja saattaa kavahtaa kentän laidalla olevaa sateenvarjoa juuri kun ratsastaja on säätämässä jalustimiaan. Tämän takia tamman selkään noustessa vieressä olisi hyvä seistä aina joku pitelemässä ohjista kiinni, varsinkin jos ei ole hevosen metkuihin tottunut. Viimeinen satulavyön kiristys selästä käsin aiheuttaa myös aina vähän kränää, mutta kun liikkelle päästään, Mari selvästikin rentoutuu.
Ratsastettavuudeltaan Mari on mukavan herkkä, ja perusluonteestaan poiketen myös yllättävän viilipyttymäinen. Vaikka se näkee yhä vihreitä miehiä, tuntuu että ratsastuksen aikana se ei kiinnitä niihin niin paljon huomiota. Se keskittyy tehtäväänsä, ja antaa aina kaikkensa, kunhan ratsastaja osaa pyytää, eikä tee itsekään virheitä. Tamma ei siis anna ratsastajan mokia anteeksi, vaan tekee juuri sen mitä siltä pyydetään, ei yhtään enempää. Epäselviä apuja saadessaan sen kapinoi pienellä pukilla, tai muuten vain jyräämällä eteenpäin niin kauan kun saa taas selkeät ohjeet mitä tehdä. Eli aina siihen saakka kun ratsastaja antaa oikeat avut, ja selvän suunnan mihin mennä, tamma toimii mukavan kevyesti ja varmasti. Kokemattomankin ratsastajan voi siis Marin selkään laittaa, kunhan joku taluttaa, eikä aloittelija koske ohjiin tai hipaisekaan pohkeella tamman kylkiä. ;) Tamma on siis selkeästi enemmän koulu- kuin puskaratsu, ja tarkoituksena olisikin kouluttaa Mari aina helppo A tasoiseksi, ja miksei rahkeiden riittäessä pidemmällekin.
Mari ei ole kovin kokenut esteillä, joten sen suhtautuminen niihin naurattaa joka kerta. Ensin se pälyilee niitä sieraimet suurina, ja kun ensimmäinen kavaletti tai muu pieni este täytyy ylittää, se hyppää sen yli kuin peläten joutuvansa syödyksi. Vähitellen tamma kuitenkin rentoutuu, ja alkaa silmin nähden myös nauttimaan, joka johtaa yleensä myös pienoiseen kuumumiseen ja ilopukkeihin esteiden välillä. Tunnin loputtua Mari näyttää tyytyväiseltä, eikä tunnu pelkäävän esteitä enää ollenkaan, mutta sama rumba alkaa aina seuraavalla kerralla. "Hui, mikä toi on? En varmasti hyppää. Aijaa, no okei sitte, jos on pakko. Kääk, se syö mut! Oho, ei tää ollukaan nii kamalaa.." Iän ja kokemuksen karttuessa Mari varmasti rauhoittuu esteidenkin kanssa, mutta tällä hetkellä hyppääminen on yhtä showta.
Maastossa Mari on hermoraunio, mutta jos mukana on tuttua hevosseuraa, ei puskasta lennähtävä lintu tai yhtäkkinen rasahdus metsästä olekaan maailmanloppu. Yksin maastoon tamman kanssa voi kyllä lähteä, mutta tällöin koko reissu on vain sitä kun Mari kärkkyy jokaista mahdollista mörköä. Autot, koirat, hiihtäjät ja muu tavallisesta poikkeava saa osakseen luimivat korvat, ja tilaisuuden tullen tamma pötkii pakoon, eikä siinä kohtaa selässä istuvan anna muuta kuin pysyä selässä.
Mari ei todellakaan ole niitä helpoimpia hevosia, mutta se on silti suloinen nuori karvapallo, joka loukkaantuu jos ihminen on sille liian ankara. Vaikka tamman ainainen metkuilu ja pelästyminen kiristää totisesti hermoja, se ei tee sitä ilkeyttään, se ei vain yksinkertaisesti tiedä muuta keinoa suhtautua pelottaviin asioihin. Marin kanssa voi tehdä mitä vain, mutta helposti se ei siltikään käy. Tamman motto voisi kuuluakin: älä mene sieltä missä aita on matalin. ;) Tämän hevosen kanssa täytyy tehdä töitä, ja edetä pikkuhiljaa, jotta siitä saataisiin tasapainoisempi ja rohkeampi. Yltiörauhallista vammaisratsua tammasta ei koskaan kuitenkaan tule, sillä hötkyily on sen veressä, eikä se sieltä koskaan katoa.
Sukutaulu
iii. Ajan Armas
i. Marsalkka ii. Sotamies iie. Viljatuuli
sh-o, 170cm, vrt
ie. V.K. Soilikki iei. Loistokas
iee. Lemmikki
eii. Aholan Leevi
e. EP Valokki ei. Leevin Tuttiritari eie. Jääprinsessa
sh-t, 157cm, hpm
ee. Surumuisto eei. Muistovain
eee. Valokki
Ikääntyminen
11.12.2012 - 1.v
11.03.2013 - 2.v
11.06.2013 - 3.v
11.09.2013 - 4.v
11.12.2013 - 5.v
11.03.2014 - 6.v
Jälkeläiset
-
Kilpailut
-
Valmennukset
-
Kyseessä on virtuaalihevonen, joten sivun tiedot ovat täysin keksittyjä!
synt. 11.11.2012
kasvattaja - Ruolampi, Britta
koulupainoitteinen, ko heÖ, re 0cm
väri & säkä - hopeanruunikko, odotettu säkäkorkeus n. 160cm
rekisterinumero - tulee..
omistaja - Hilda
päiväkirja
Luonnekuvaus
Mari on niitä harvoja suomenhevosia, jotka eivät muistuta luonteeltaan paljoakaan yleensä niin rauhallista ja tyyntä rotuaan. Tamma hötkyilee ympäriinsä jokaista liikkuvaa ja liikkumatonta asiaa tutkaillen, korvat epäluuloisena viuhuen. Se suhtautuu kaikkeen uteliaasti, mutta selvästi puntaroi mielessään, kumpi olisi parempi vaihtoehto: jääminen, vaiko paikalta karkaaminen. Ihmisiä Mari ei stressaa, vaan kerjää rapsutuksia ja namipaloja kuin koira konsanaan. Se kunnioittaa ihmistä, mutta useammat pitävät sen innokasta huomion kerjäystä jopa hieman pelottavana. Toki siinä vaiheessa kun 500 kiloinen eläin rynnii päälle, kalpenee kokenutkin hevosihminen, mutta yleensä tamma tyytyy huomion hakuun vain turvallaan tökkien ja hamuamalla taskuja.
Hoitaessa Mari pyörii ihmeissään ympäri karsinaa tarkastellessaan ihmisen touhuja, joten se on harjauksen ja satuloinnin ajaksi paras sitoa kiinni. Varusteet herättävät siinä pientä kärttyisyyttä, ja hoitajan täytyy olla varman napakka niitä laittaessaan, muuten tamma tekee turhankin selväksi, ettei halua niitä ylleen.
Selkään noustessa Mari hyörii ja pyörii ympäriinsä, ja saattaa kavahtaa kentän laidalla olevaa sateenvarjoa juuri kun ratsastaja on säätämässä jalustimiaan. Tämän takia tamman selkään noustessa vieressä olisi hyvä seistä aina joku pitelemässä ohjista kiinni, varsinkin jos ei ole hevosen metkuihin tottunut. Viimeinen satulavyön kiristys selästä käsin aiheuttaa myös aina vähän kränää, mutta kun liikkelle päästään, Mari selvästikin rentoutuu.
Ratsastettavuudeltaan Mari on mukavan herkkä, ja perusluonteestaan poiketen myös yllättävän viilipyttymäinen. Vaikka se näkee yhä vihreitä miehiä, tuntuu että ratsastuksen aikana se ei kiinnitä niihin niin paljon huomiota. Se keskittyy tehtäväänsä, ja antaa aina kaikkensa, kunhan ratsastaja osaa pyytää, eikä tee itsekään virheitä. Tamma ei siis anna ratsastajan mokia anteeksi, vaan tekee juuri sen mitä siltä pyydetään, ei yhtään enempää. Epäselviä apuja saadessaan sen kapinoi pienellä pukilla, tai muuten vain jyräämällä eteenpäin niin kauan kun saa taas selkeät ohjeet mitä tehdä. Eli aina siihen saakka kun ratsastaja antaa oikeat avut, ja selvän suunnan mihin mennä, tamma toimii mukavan kevyesti ja varmasti. Kokemattomankin ratsastajan voi siis Marin selkään laittaa, kunhan joku taluttaa, eikä aloittelija koske ohjiin tai hipaisekaan pohkeella tamman kylkiä. ;) Tamma on siis selkeästi enemmän koulu- kuin puskaratsu, ja tarkoituksena olisikin kouluttaa Mari aina helppo A tasoiseksi, ja miksei rahkeiden riittäessä pidemmällekin.
Mari ei ole kovin kokenut esteillä, joten sen suhtautuminen niihin naurattaa joka kerta. Ensin se pälyilee niitä sieraimet suurina, ja kun ensimmäinen kavaletti tai muu pieni este täytyy ylittää, se hyppää sen yli kuin peläten joutuvansa syödyksi. Vähitellen tamma kuitenkin rentoutuu, ja alkaa silmin nähden myös nauttimaan, joka johtaa yleensä myös pienoiseen kuumumiseen ja ilopukkeihin esteiden välillä. Tunnin loputtua Mari näyttää tyytyväiseltä, eikä tunnu pelkäävän esteitä enää ollenkaan, mutta sama rumba alkaa aina seuraavalla kerralla. "Hui, mikä toi on? En varmasti hyppää. Aijaa, no okei sitte, jos on pakko. Kääk, se syö mut! Oho, ei tää ollukaan nii kamalaa.." Iän ja kokemuksen karttuessa Mari varmasti rauhoittuu esteidenkin kanssa, mutta tällä hetkellä hyppääminen on yhtä showta.
Maastossa Mari on hermoraunio, mutta jos mukana on tuttua hevosseuraa, ei puskasta lennähtävä lintu tai yhtäkkinen rasahdus metsästä olekaan maailmanloppu. Yksin maastoon tamman kanssa voi kyllä lähteä, mutta tällöin koko reissu on vain sitä kun Mari kärkkyy jokaista mahdollista mörköä. Autot, koirat, hiihtäjät ja muu tavallisesta poikkeava saa osakseen luimivat korvat, ja tilaisuuden tullen tamma pötkii pakoon, eikä siinä kohtaa selässä istuvan anna muuta kuin pysyä selässä.
Mari ei todellakaan ole niitä helpoimpia hevosia, mutta se on silti suloinen nuori karvapallo, joka loukkaantuu jos ihminen on sille liian ankara. Vaikka tamman ainainen metkuilu ja pelästyminen kiristää totisesti hermoja, se ei tee sitä ilkeyttään, se ei vain yksinkertaisesti tiedä muuta keinoa suhtautua pelottaviin asioihin. Marin kanssa voi tehdä mitä vain, mutta helposti se ei siltikään käy. Tamman motto voisi kuuluakin: älä mene sieltä missä aita on matalin. ;) Tämän hevosen kanssa täytyy tehdä töitä, ja edetä pikkuhiljaa, jotta siitä saataisiin tasapainoisempi ja rohkeampi. Yltiörauhallista vammaisratsua tammasta ei koskaan kuitenkaan tule, sillä hötkyily on sen veressä, eikä se sieltä koskaan katoa.
Sukutaulu
iii. Ajan Armas
i. Marsalkka ii. Sotamies iie. Viljatuuli
sh-o, 170cm, vrt
ie. V.K. Soilikki iei. Loistokas
iee. Lemmikki
eii. Aholan Leevi
e. EP Valokki ei. Leevin Tuttiritari eie. Jääprinsessa
sh-t, 157cm, hpm
ee. Surumuisto eei. Muistovain
eee. Valokki
Ikääntyminen
11.12.2012 - 1.v
11.03.2013 - 2.v
11.06.2013 - 3.v
11.09.2013 - 4.v
11.12.2013 - 5.v
11.03.2014 - 6.v
Jälkeläiset
-
Kilpailut
-
Valmennukset
-
Kyseessä on virtuaalihevonen, joten sivun tiedot ovat täysin keksittyjä!